Luotolainen Tony Hästbacka, 41, ei halua laittaa jääkiekkomailaa jäähylle. JHL:läinen Hästbacka on pelannut jääkiekkoa koulun ekalta luokalta lähtien. Yksilölajiin verrattuna jääkiekossa useampi saa pitää hauskaa yhtä aikaa, hän sanoo.
Pelaan jääkiekkoa kolmosdivarin pietarsaarelaisessa Los Bombers -joukkoueessa sekä luotolaisyhdistyksen IF Puckenin puulaakijoukkueessa. Los Bombers on tällä kaudella ollut kolmosdivarin taulukon yläosassa, eli ihan kivasti on mennyt. Aikaisempina vuosina olemme olleet aivan kärkitaisteluissa.
(Jääkiekkoliitto päätti kaikki sarjansa 12.3. tältä kaudelta koronaviruksen vuoksi. Los Bombers olisi pelannut välieräottelut 13.3. ja 14.3. Haastettelu on tehty aikaisemmin talvella. Toim. huom.)
Aloin pelata jääkiekkoa IF Puckenissa, kun olin ekalla luokalla. Minulla oli kavereita, jotka alkoivat pelata, ja minä menin mukaan kokeilemaan. Siitä lähtien olen pelannut käytännössä tauotta. Varusmiespalvelun ajan oli tietysti tauko.
”Olen pelannut jääkiekkoa koulun ekalta luokalta lähtien.”
IF Pucken yhdistyi
Pietarsaaren ja Pedersören yhdistysten kanssa ja ne muodostivat Jeppis Hockeyn.
Pelasin Jeppiksessä jonkin aikaa, mutta armeijan jälkeen en voinut jatkaa,
sillä A-juniorijoukkuetta ei enää ollut.
Silloin eräs tuttava soitti ja kysyi, haluaisinko liittyä Los Bombersiin vai olinko jättänyt jääkiekon. Ajattelin, että totta kai voin kokeilla. Los Bombers on aina ollut harrastetasolla, mutta etenimme nelosdivisioonasta kolmoseen.
”Hienoin maalini oli ottelun ratkaiseva maali, jolla voitimme kauden.”
Liigajääkiekkoon verrattuna kolmosdivarin pelit ovat ihan eri tasolla, sekä vauhdissa sekä itse pelissä. Eroa on niin pelinmuodostuksessa kuin harjoituksissakin. Kolmosdivarin peleissä taklauksiakin on vähemmän. Tietysti niitä on joskus – nehän ovat sallittuja – mutta se ei ole niin vaarallista. Korkeammalla tasolla kaikki on paljon edistyneempää ja tarkemmin suunniteltua. Harrastetasolla pelataan rauhallisemmin.
Puolustava hyökkääjä
Kentällä olen
keskushyökkääjä. En varsinaisesti ole mikään maalintekijä vaan pikemminkin
puolustava hyökkääjä – vetäydyn enemmän puolustusalueelle kuin olen hyökkäyksen
kärjessä. Maalin tekeminen on tietysti hauskaa, mutta se ei ole vahvin
osaamisalueeni. Yritän voittaa avauksia ja muuta sellaista.
Hienoimman maalini laukaisin tärkeässä ottelussa pedersöreläistä IFK Lepplaxia vastaan. Se oli ottelun ratkaiseva maali, jolla voitimme sarjan.
Kolmesta neljään jäävuoroa viikossa
Los Bombersilla on treenit vain kerran viikossa, sillä moni meistä pelaa myös puulaakisarjassa ja saa harjoitusaikaa siellä. Los Bombersilla on yksi matsi viikossa.
Treeneissä lämmittelemme ensin ja sitten jakaudumme kahteen joukkueeseen, jotka pelaavat toisiaan vastaan. Meillä ei ole niin monimutkaisia harjoituksia kuin niillä joukkueilla, jotka panostavat harjoituksiinsa enemmän. Mutta olemme pärjänneet hyvin näinkin.
”Vanhemmiten vammoja tulee helpommin ja toipumisaika pitenee.”
Olen Los
Bombersin toiseksi vanhin pelaaja. Vanhin on minua vuoden vanhempi. Nuorin on
tällä hetkellä armeijassa, ja muut ovat siltä väliltä.
IF Puckenin puulaakijoukkue harjoittelee perjantai-iltaisin. Kaiken kaikkiaan minulle kertyy viikossa kolmesta neljään vuoroa jäällää. IF Puckenissa pelaajat ovat kaiken ikäisiä – jotkut lähentelevät eläkeikää.
Monella hauskaa yhtäaikaa
Olen säästynyt pahemmilta vammoilta. Olen toki saanut pieniä kolhuja, jotka ovat pitäneet minut poissa jäältä pidemmän aikaa. Vanhemmiten niitä sattuu helpommin ja toipumisaika pitenee. Viimeksi syksyllä polveni vääntyi, enkä ole voinut osallistua peleihin tällä kaudella niin kuin olisin halunnut. Polveni on nyt parempi, mutta siinä on vielä tuntemuksia. Olen kuitenkin voinut pelata. Vähän teippiä päälle ja hyvin menee!
Pelaan jääkiekkoa, jotta pysyisin kunnossa. Se tuo arkeen pienen breikin. Parasta jääkiekossa on sen hauskuus ja joukkuehenki – saan olla kavereiden kanssa samaan aikaan kun kuntoilen. Joskus meillä on koko joukkueen saunailta, ja nehän ovat kivoja. Yksilölajiin verrattuna jääkiekossa useampi saa pitää hauskaa yhdessä. Olen pelannut jääkiekkoa niin pitkään, että on vaikea lopettaa, mutta kun asiat ovat niin kuin ovat, minun pitäisi hiljentää vauhtia ja keskittyä puulaakisarjaan.
Miten harrastuksen ja perheen yhdistäminen sujuu?
Olen vähentänyt jääkiekon pelaamista viime vuosina. Lastenkin harrastukset alkavat viedä aikaa, joten niiden yhdistäminen omaani on ollut hieman hankalaa, mutta on se sujunut.
Kuka on sinun esikuvasi jääkiekossa?
Oikeastaan minulla ei ole sellaista, mutta nostan hattua Jaromir Jagrille, joka edelleen pelaa 47-vuotiaana.
Mitä pitää muistaa, kun hankkii luistimet?
Että niiden pitää istua jalkaan! Kaikkein halvimpia luistimia ei kannata ostaa. Halvimpien ja kalliimpien luistinten välillä on iso ero. Kauan pelanneet ja tiettyä merkkiä käyttäneet jatkavat yleensä saman merkin luistimilla.
Miten sinusta tuli Pietarsaaren Veden asentaja?
Hain paikkaa, kun se oli avoinna. Sitä ennen työskentelin kahdeksan vuotta UPM:llä lvi-asentajana määräaikaissopimuksilla, mutta en koskaan saanut vakipaikkaa. Lopulta siellä vähennettiin väkeä, ja työni siellä loppui. Nykyisessä työpaikassani viihdyn hyvin.
Mikä innostaa sinua työssäsi?
Vapaus. Liikumme joka puolella kaupunkia. Hyvät työkaverit ovat myös tärkeitä. Monet työvaiheet ovat erilaisia. Työpäivän kulkua ei voi ennustaa.
Miten sinusta tuli JHL:n jäsen?
Liityin, kun pääsin kaupungille töihin. Ammattiliiton jäsenyyshän kuuluu asiaan.